Lauran ja Keithin häät Pekkalassa

Hei! Me olemme Laura ja Keith, Pekkalan Kartanon tuleva isäntäpari.

Menimme naimisiin heinäkuussa 2017. Alusta alkaen oli selvää, että häämme järjestettäisiin Pekkalassa, Lauran kotitilalla.

Pohdimme pitkään vieraslistaa. Kuten varmasti useimmat hääparit, tuskailimme pitkään rajanvedon kanssa, ja lopulta päädyimme pääasiassa lapsettomiin häihin (Keithin siskon ja yhden parhaan ystävän lapset olivat ainoat poikkeukset, muita pikkulapsia lähipiirissä ei ollutkaan). Lopullisessa vieraslistassa oli noin 120 nimeä, joista lopulta noin 100 pääsi paikalle häihimme.

Ilman kommelluksia ei toki vieraslistojen kohdalla päästy. Unohdin nimittäin kutsua yhden läheisimmistä ystävistäni polttareihini, mikä oli ihan käsittämätön moka, en edelleenkään ymmärrä mikä aivopieru oikein tapahtui. Onneksi tajusin asian ajoissa ja hän pääsi mukaan sekä polttareihin että häihin, mutta todella syyllinen olo minulla kyllä oli asiasta pitkään.

Häävieraidemme joukossa oli luonnollisesti paljon suomalaista sukua ja ystäviä, mutta vieraita tuli myös niin Ruotsista, Skotlannista, Englannista, Saksasta, Yhdysvalloista ja Kanadastakin. Olimme todella onnellisia voidessamme majoittaa useimmat ulkomailta tulleet vieraat Pekkalassa.

Hääpäivän aikataulu

14.00 Vihkiminen Tallissa

14.30 Juhlajuomat pihamaalla

15.00 Hääkuvien otto, vieraille vapaata oleskelua ja pihapelejä

17.00 Ruokailu alkaa juhlateltassa

19.00 Häävalssi, bändi aloittaa

20.00 Hääkakun leikkaus Pirtissä, jälkiruokabuffet

21.00 Bändin toinen setti

22.00 Iltapalabuffet katetaan Pirttiin

Mielestämme hääpäivämme aikataulu oli todella onnistunut. Aamulla oli hyvin aikaa valmistautumiselle sekä riittävän lounaan syömiselle, jotta juhlan alkuvaiheet jaksoi hyvin. Kiire ei ollut missään vaiheessa, ja ainakin mitä vieraamme kommentoivat myöhemmin juhlia, oli heilläkin ollut mukavan kiireetön tunnelma. Toisaalta ohjelma myös eteni koko ajan, eikä esimerkiksi kuivin suin tai nälissään tarvinnut olla ainakaan kovin pitkiä aikoja.

Keith ja minä valitsimme maistraattivihkimisen. Meille tuli Tampereen Maistraatista henkikirjoittaja paikalle, joka suoritti lyhyen ja ytimekkään vihkimisen. Meistä kumpikaan ei ole hengellinen; Keithiä ei ole edes kastettu.

Halusimme tuoda seremoniaan kelttiläistä perinnettä, joten sormuksien vaihdon sijaan pyysimme serkkuani solmimaan kätemme yhteen Keithin suvun tartan-kuosisella huivilla; näin syntyi niinkutsuttu “Love Knot”, jota ei koskaan saa aukaista. Se on meillä edelleen pienessä vitriinissä kodissamme, muutaman muun häistämme peräisin olevan muistoesineen kanssa.

Vihkiseremonian kruunasi serkkuni Erikin upea laulu.

Seremonian päätyttyä seremoniamestarimme Samy ja Janne ohjasivat vieraat poistumaan Tallin keskimmäisistä ovista ja muodostamaan kunniakujan oven edustalle. Vieraille oli etukäteen jaettu saippuakuplapullot - oli aika satumaista kävellä ulos Tallista upeaan päivänpaisteeseen, läheisten ympäröimänä, saippuakuplasateen laskeutuessa yllemme.

Kun ensin olimme kilistelleet kiireettömästi pihamaalla ja kaikkia vieraita oli rutistettu kunnolla vähintään kerran, jätimme vieraat Lauran valmistaman raparperimehun ja naposteltavien sekä seremoniamestareiden hellään huomaan, ja lähdimme valokuvaajamme Ömer Acarin valokuvattavaksi. On kyllä sanottava, että olimme äärimmäisen tyytyväisiä Ömerin työnjälkeen; hän on paitsi ammattitaitoinen valokuvaaja, myös superhyvä tyyppi, ja tuli erinomaisesti toimeen myös vieraidemme kanssa. Vahva suositus, jos hän vielä hääkuvauksia tekee - hänellä on kyllä nykyään oma hammaslääkäriasema, joten voi olla että töitä on jo liikaakin :)

Valokuvien oton aikana upeat Pohjankylän maatalousnaisten rouvat olivat kattaneet ruoan valmiiksi juhlatelttaamme. Yhteisvoimin valmistettu ruoka maistui (ainakin tietääksemme :)) hyvin kaikille, ja ruokailua rytmitti sopiva määrä hauskoja puheita.

Pääruoan jälkeen pidimme ruokailusta pienen tauon, ja siirryimme Talliin häävalssia ja bändin ekaa settiä varten. Tässä vaiheessa myös Tallin nurkkaan pystytetty avoin baari aloitti tarjoilunsa.

Bändinä oli ihana Trio Kaiho, joka lauloi kauniisti häävalssiksi valitsemamme Stand By Me -kappaleen. Meidän tanssissamme ei nähty erityistä koreografiaa; se on upeannäköistä muiden kohdalla, mutta ei ehkä olisi ollut oikein meidän tyylistämme.

Sitten oli pikkuhiljaa aika siirtyä Pirttiin jälkiruokakattausta varten. Tekemäni “hääkakku” oli vain yhtenä osana ihanaa kakkubuffetia, jossa niinikään morsiusneitoni pääsivät jälleen loistamaan omilla kakuillaan.

Kun olin lapsi, rakastin sitä kuinka perhejuhlissa usein ruoka katettiin pöytään, ja kukin sai ottaa lautasensa ja mennä minne vain istumaan, siis myös ulos, vaikka pääsisäänkäynnin kiviportaille. Halusimme tätä tunnelmaa myös jälkiruoan tarjoiluun, joten nyt emme edes yrittäneet kattaa kaikille paikkaa Pirttiin, vaan kaikki saivat istahtaa sinne minne parhaaksi näkivät; Pirtin saliin, terassille, portaille, Talliin tai toki juhlatelttaankin.

Jälkiruokaherkuttelujen jälkeen bändi aloitti toisen settinsä, ja tanssi ja baarin tarjoiluista nauttiminen jatkui. Väki toki liikkui edelleen vapaasti Pirtin, Tallin ja ulkotilojen väliä; jos joku kaipasi taukoa tanssimisesta ja musiikista, löytyi helposti rauhallisempia paikkoja istahtaa ja jutella.

Bändin lopeteltua musiikista vastasi vanha kunnon tietokone. Tässä kohtaa kävimme vielä pikaisilla lisäkuvilla Ömerin kanssa, sillä hänellä oli vahva visio peltomaiseman ja rannan hyödyntämisestä vielä iltahämärässä, ja onneksi toteutimmekin tämän - rakastan näitä iltahämärässä otettuja valokuvia niin paljon.

Kertomuksien mukaan juhlat jatkuivat vieraidemme osalta vielä pitkään Keithin ja minun lähdettyä nukkumaan, mutta niistä kommelluksista lisää sitten myöhemmin...